Syyskokous 2016

Esimerkki valokuvaajan "taidoista"

 

Syyskokous Joulun kynnyksellä

Ammattiosastomme järjesti tämänvuotisen syyskokouksen Hotelli Valjuksessa, joka oli mainio valinta sijaintinsa suhteen ja kyllä ruokakin hoiti perustehtävänsä eli siirsi nälkää eteenpäin. Mukava oli myös ammattijärjestömme pikkujoululahja mukanaolleille. Lahja lämmitti kirjaimellisesti jäseniämme, varsinkin kahvia tai muuta lämmintä juomaa nautiskellessa.

Alunperin tarkoitus oli ottaa tilaisuudesta valokuvia. Valitettavasti tehtävä oli allekirjoittaneen vastuulla. Hyvin nopeasti tuli selväksi, että kirjaimellisesti hämärät olosuhteet ja kuvaajan henkilökohtainen taitotaso valokuvauksessa, joka liikkuu myös hämärän rajamailla tekivät kuvaamisesta mahdotonta. Siispä mukana olleiden muistot tilaisuudesta säilyvät heidän omissa mielihyvää tuottavissa korvienvälikeskuksissaan.

Aluksi pidimme kokouksen, jossa riitti asioita käsiteltäväksi, koska nykyinen hallituskausi päättyy vuodenvaihteessa ja uusi ottaa samaan aikaan viestikapulan itselleen. Hallitus jäsenineen ja varajäsenineen sekä puheenjohtaja tuli tilaisuudessa nimetyksi. Ensi vuosi onkin sitten täynnä uusia tai entuudestaan tuttuja uudestaan eteen tulevia haasteita. Näistä mainittakoon ammattiosastomme kannalta tärkeät luottamusmies- ja työsuojeluvaalit.

Ammattiosastomme hallitukseen tuli jonkin verran uutta verta, mikä on aina yhtä mukavaa. Vaihtuvuus takaa, että uudet aktiivitoimijat saavat kokemusta ammattiosastomme toiminnasta ja ehkäpä sitä kautta aukeaa myös uusi ura yhdistystoiminnassa. Itsekin pääsin hallituksen varajäseneksi ja uskon saavani sitä kautta näköalapaikan työhön liittyviin taustalla oleviin asioihin, mitkä ovat jääneet perustehtävää eli hoitotyötä tehdessä epäselviksi.

Kokouksen jälkeen olikin vuorossa perinteikäs jouluruokailu, joka sujui mukavan leppoisissa merkeissä. Se jäi vähän epäilyttämään, miten suurin osa miesjäsenistä osasi jäädä istumaan pöytään, joka oli lähinnä seisovan pöydän antimia. Oliko heillä ennakkotieto siitä, että haemme ruoan pöytä kerrallaan lähimmästä aloittaen. Noh, tuskinpa vain, saivatpahan rauhassa olla ”peräkammarissaan” koska heidän pöytänsä oli kabinetin rauhallisemmassa päässä.

Perinteiset kaksi kaatoa per nuppi saivat mukavasti mukana olleiden kielenkannat liikkeelle ja ainakin allekirjoittanut oli tyytyväinen nykyiseen pikkujouluhenkeen, jossa tuoksuu sahdin sijaan lanttulaatikko ja kinkku. Jää pikkujoulusta muutakin muisteltavaa kuin päänsärky.

Esko Väyrynen