Höyrylaivaristeily höyrypään kertomana

Tehy palkitsi tänä keväänä 14 eri ammattiosaston hallitusta ympäri Suomen. Tehyn Kainuun ao 750 hallitus käytti saadun palkinnon höyrylaivaristeilyyn Oulujärvellä. Risteily oli 28.5.2016 Oulujärvellä, aluksena sisävesihöyrylaiva S/S Kouta.

Allekirjoittaneen tunnelma kohosi heti satamaan tullessa. Uljas laiva puski korsteenin täydeltä voimaa uhkuvaa pilveä. Kalkkisillan laiturilla meidät vastaanotti neljä varsin leppoisaa merikarhua päällään asianmukaiset villapaidat, vaikka taivas olikin täysin sininen.

Mukana oli tietysti myös messipoika tai niin ainakin ajattelin. Kyseessä taisi kuitenkin olla jonkun merikarhun poikaviikari, joka sai tutustua isänsä ammattiin ja tehdä niitä hommia, joilla seilorin ensiaskeleet otetaan. Laivakokki, vai olisiko rissa, pysytteli tässä vaiheessa vielä kapyysissa tarjoiltuaan meille laiturista lähtiessämme alkupalaksi raikasta ja virkistävää mehua, jolla kilistimme Kaisun pitämän lyhyen puheen.

Alkumatka jokea pitkin meni leppoisasti, kun kapteeni kertoi joenvarressa olevien paikkojen historiasta ja nykypäivästä. Paikat näyttivät täysin uuden luonteensa, kun niitä katsoi joelta käsin. Suuri osa joenvarresta liittyi tavalla tai toisella Tihisenniemen teollisuuteen, jonka merkitys on ollut suuri Kajaanille.

Kun saavuimme järven selälle, villapaidan merkitys tuli hyvin selväksi. Lähtiessämme oli lähes tyyntä, mutta joelta tullessamme yltyi tuulenvire, joka mukavasti viilensi siniseltä taivaalta tulevaa auringon paistetta. Taisivat muutamat viluisimmat kietaista villatakkiakin tai muuta lämmintä hetkeksi ylleen.

Siinä vaiheessa olikin helppo mennä messiin nauttimaan provianttia. Tarjolla oli maukasta lohikeittoa salaatin kera. Kapteeni ei itse istunut pöytäänsä, mutta viihdytti meitä kertomalla tarinoita laivasta ja Oulujärvestä sekä niiden historiasta.

Ammattiosastotoimintaakin risteilyllä oli tarjolla. Pidimme kokouksen, jossa käsittelimme sääntömääräisten asioiden lisäksi ajankohtaisimpia asioita, joista voisi mainita tulevat neuvottelut työaikapankista.

Koska aurinko paistoi ja tuulikin tyyntyi, kannella oli mukava istuskella, katsella maisemia ja porista mukanaolijoiden kanssa. Puhelias kapteenimme piti huolen, että saimme jatkuvasti tietoa Oulujärvestä ja sen ympäristöstä, eivätkä muutkaan laivan työntekijät tuppisuita olleet.

Kertomuksissa vilahtelivat historiamme merkkihenkilöt, kuten Eino Leino ja Elias Lönnrot. Supisuomalaiseen tapaan seuraavaksi tarjolla oli kahvia, jonka kanssa saimme maukasta kesään sopivaa kermakakkua. Älkää minulta kysykö, mitä täytteitä siinä oli mutta hyvin maistui.

Laivan tilat oli mukavasti hyödynnetty siten, että ruorihytin takana oli ”mediumbaari”, jonne tultiin styyrpuurin puoleisesta ovesta ja poistuttiin paapuurista. Tai sitten päinvastoin. Baarin jakoi kahtia tiski, jonka toisella puolella oli laivakokki hoitamassa hommaansa. Me matkustajat läpi kulkiessamme lastasimme eväät mukaamme ja menimme nauttimaan niitä messiin, föörpakkaan tai ahteriin.

Föörpakka oli mukava paikka siniseltä säteilevää aurinkoa kaipaaville. Vaikka järven pinta oli tyyni, ajoviima viilensi mukavasti. Ahteri taas oli katettu, joten myös varjoa löytyi sitä haluaville. Jostain syystä allekirjoittanut viihtyi enemmän ahterissa, johtuneeko henkilökohtaisesta painoindksistä.

Olipa ahteriin rakennettu saunakin, joka olisi ollut todella mukava lämmittää. Harmi, että aikaa oli rajallisesti ja toisten kanssa oleminen sen verta mukavaa, että saunominen jäi toiseen kertaan. Löylyä lyötiin tällä kertaa hyvin höystetyillä tarinoilla.

Kun kokka kääntyi kotia kohti ja saavuimme joelle, innokkaimmat jäsenemme pääsivät kokeilemaan manöövereitä laivan ruorissa. Siinä vaiheessa onnittelin itseäni oikeasta asuvalinnasta, joka oli uimapuku. Pelastusrengaskin on omasta takaa ja aina vyötäröllä. Näin muutama jäsen sai kokeilla maailman katsomista ruorin takaa. Heidän takanaan ruorihytissä oli ruorimies, joka katsoi maailmaa sieltä käsin. Meriselityksiäkään ei tarvittu.

Vaikka luonnossa kevään väriloisto oli parhaimmillaan, selältä joelle palatessa mieleeni nousivat vanhat mustavalkoiset suomalaiset elokuvat. Leppeässä illassa höyrylaiva risteilee sisävesillä ja haitari säestää merimiehiä, jotka esittävät balladeja.

Taisi sama mielikuva nousta muillekin matkalaisille mieleen, koska yksi matkustaja aloitti Nälkämaan laulun, johon muut mukana olleet yhtyivät merimiehiä myöten. Lopulta lähes kaikki laivalla olijat esittivät maakuntalaulustamme oivallisesti tunnelmaan sopivan kuoroversion, joka ilmiselvästi oli vaikuttava kaikkien mukanaolijoiden mielestä. Uskoakseni rannalta vilkuttavat ihmiset kuulivat sen myös, niin innokkaasti heidän kanssaan sai huiskutella.

Kun olimme redillä ja poistuimme laivasta, kapteeni asiaankuuluvasti kätteli jokaisen matkustajan laakongin vieressä. Laulun mukaan laivan kapteenin kerrotaan katsovan ”horisonttihin”. Ammattiosastomme hallitus tekee toiminnassaan samoin ja tämän risteilyn jälkeen yhtä upeaa kokemusta rikkaampana